Syksyn satoa

En tiedä olenko ainut, joka on ohittanut pihlajanmarjojen olemassa olon ja kauneuden aiemmin. Muistan pihlajanmarjat alakoulun pihasta ja sen, miten puhaltelimme niitä pienenä, tavoitteena saada marjat mahdollisimman kauas. Tänä vuonna olen kiinnittänyt niihin enemmän huomoita ja huomannut, miten niitä on oman pihan lisäksi jokaisessa puistossa, oppilaitoksen pihassa ja tienvarressa. 

En ennen ole ajatellut kuinka kauniita sisustuselementtejä niistä saakaan. Tänään nappasin kuitenkin mukaan muutaman tertun olohuoneen pöydälle maljakkoon. Näistähän saisi vaikka mitä kivoja asetel-mia!selementtejä niistä saakaan. Tänään nappasin kuitenkin mukaan muutaman tertun olohuoneen pöy-dälle maljakkoon. Näistähän saisi vaikka mitä kivoja asetelmia!

Iloa, E

Kirje ystävältä

Sain tänään kirjeen rakkaalta ystävältäni ja voi miten se teki minut onnelliseksi! Olemme ystäväni kanssa muuttaneet opiskelujen myötä eri kaupunkeihin. Ensimäisenä opiskeluvuotena sain häneltä kirjeen ja siitä lähtien olemme olleet kirjekavereita. Toki viestit puhelimen kauttakin kulkee, mutta tässä kirjeenvaihdossa on jotain niin legendaarista. Kirjekuoreen voi sujauttaa kortin tai kirjeen lisäksi myös jotain pientä yllätystä toisen päivää piristämään, esimerkiksi teepusseja tai sisustustarroja. Kirjeen saaminen on aina yhtä mukavaa; joku on muistanut minua ja nähnyt vaivaa kirjoittamalla kirjeen. Välillä kirjoittelussa saattaa mennä pidemmänkin aikaa, mutta meillä ei ole paineita kirjoittelusta. Sitten kun hetkellinen kiire on taas hellittänyt, istuu mielellään pöydän ääreen ja taiteilee uusimmat kuulumiset. On muuten yllättävän raskasta kirjoittaa! On niin tottunut näppäilemään kaiken koneella.

Tällä kerralla meille oli sattunut ystäväni M:n kanssa hauska yhteensattuma, sillä olemme molemmat olleet todella kiireisiä, eikä kirjeitä ole vaihdettu muutamaan kuukauteen. Nyt olimme kuitenkin samanaikaisesti saaneet idean, sillä minäkin olin juuri saanut omani valmiiksi ja laittanut sen lähtemään kohti postia. Saman aikaisesti M:n kirje kerkesi jo perille. Kiitos ystävä <3 

Tässä sitä taas huomaa, miten pienillä teoilla voi piristää paljon toisen päivää. Suosittelen!

Iloa, 

E

Arjen luksusta

Mun lempileikkokukkiani ovat ehdottomasti nämä tertturuusut, joita aika harvoin on valikoimissa. Nyt kuitenkin bongasin viime kauppareissulla näitä kaunokaisia myyntihyllystä. Ja kylläpä ne vaan ilostuttavat silmääni, vaikka kukkaroa ne hieman kirpaisivatkin. 

Mukana on vielä muutamia vanhoja vaaleanpunaisia ruusuja ja kimppu näyttää mielestäni niin ihanalta, että voisi olla melkein jopa hääkimppu. Tämä on sitä arjen pientä luksusta..

Iloa tiistaihin,

E

Ensimmäinen

Maailmassa on paljon ikäviä asioita. Päivittäin uutisoidaan monista surullisista asioista, joiden keskellä ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi. Iloa-blogin tarkoituksena on muistututtaa niistä kaikista suurista ja pienistä hyvistä ja kauniista asioista, joita elämässä on.

Olen miettinyt tämän blogin aloittamista muutaman vuoden. Nyt koen, että on aika toteuttaa tuo haave. Tykkään itse lukea erilaisia blogeja ja saan niistä usein ideoita omiin pikkuisiin projekteihin sekä vinkkejä arjen pieniin juhlaullisuuksiin tai vaikkapa vaatevalintoihin. Sellaiseksi toivon tämän oman bloginikin muodostuvan - positiiviseksi sivustoksi, josta silloin tällöin voi saada teekupin ääressä pienen idean omaan elämään.

Tunnustaudun esteetikoksi. Pidän kauniista sisustuksista ja valokuvista sekä huolitellun rennoista asukokonaisuuksista. Päiväunta silmät auki. Kauneutta rennolla meiningillä. Keittiössä olen innokas kokeilija, vaikka samalla kuitenkin turvaudun moneen tuttuun ja helppoon reseptiin. Joten saattaapa blogiin ilmestyä myös tervehdyksiä keittokomerosta. Pienet arjen vinkit ja pikkuiset projektit näyttäytyvät blogissa, sitä mukaan kun niitä elämässä eteen tulee. Ei paineita, ei stressiä, vaan elämäniloa!

Iloa,
E